Helatorstain aamukahvit menivät väärään kurkkuun. Kuin salamaniskusta, huomasin olevani osaltani syyllinen kotiseutumme rappioon. Tajusin olevani hylkiö, se, joka ei kuulu lintukotoon.
Lintukodossa on lautakasa. Olen jättänyt hommani hoitamatta.
Nimimerkki "Savunkäry(stä kärsivä)" kirjoitti Satakunnan Kansassa tuohtuneena asuinalueemme, Ulvilan Krapiston siisteydestä. Kirjoittaja oli kovin huolissaan siitä kuinka "ennen kohtalaisen arvostetun Ulvilan Krapiston asuinalueen siisteys on alkanut vuosien myötä rapautua". Kirjoittajaa häiritsi ulkonäön lisäksi myös se, että tämä sekasorto saattaa vaikuttaa jopa asuntojen hintoihin.
Kaadettujen/kaatuneiden puiden oksat kuulemma pitkiä aikoja paikoillaan. Klapipinoja on talojen seiniä vasten. Tonteille on rakennettu omituisia "koppeja", vaikka alue ennen oli niin tarkasti kaavoitettu ja valvottu. Ja nyt on piru irti.
Koppia tontillamme ei ole (jollei leikkimökkiä lasketa), muihin asioihin olemme syyllisiä. "Savunkäryn" mukaan meidän, jotka olemme jättäneet hommamme hoitamatta, olisi ollut parempi asua kerrostalossa kun ei kerta pihahommat kiinnosta. Mutta kun meistä ei pidetty kerrostalossakaan! Liisankadulla Porissa asuessamme ensimmäisen parin viikon aikana hissikeskustelut noudattivat aina samaa kaavaa: "Ootteks ostanu vai ootteks vuokral?" Jälkimmäisen vaihtoehdon käytyä ilmi, keskustelu päättyi siihen. Saimme ensimmäisen (ja ihme kyllä, viimeisen) varoituksen kuukauden asumisen jälkeen. Kävelimme liikaa kantapäillä ja paukuttelimme kaappien ovia. Soitin isännöitsijälle hämmästyksen ja naurunsekaisen puhelun, mutta minulle vakuutettiin että näin on, koska samasta asiasta on valitettu kahdesta alapuolella olevasta asunnosta. Ystävällinen herrasmies kuitenkin sanoi, että joskus vaikuttaa siltä, etteivät kaikki henkilöt sovi kerrostaloasujiksi, eikä hän tarkoittanut meitä.
Kalevi Lagerstam tiesi, miten ongelmat hoidetaan.
Jalkamme ovat siis liian äänekkäitä kerrostaloon ja kätemme ilmeisesti liian laiskoja omakotitaloon.
Toki nimimekki "Savunkäry(stä kärsivä)" itsekin myöntää, että muuallakin on samoissa asioissa parannettavaa. Hän kirjoittaa myös, että alueen yleisilmeeseen ovat vaikuttaneet niin "alkuasukkaat" kuin alueelle myöhemmin muuttaneet tontinomistajat (those freakin' invaders!). Myöhemmin muuttaneena tontinomistajana myönnän kärsiväni ongelmasta: Inhoan epäjärjestystä, siivottomuutta ja siivoamista. Krapiston alueelle tunkeutuneena minun kai pitäisi ymmärtää kantaa vastuuni siitä, etteivät asuntojen hinnat laske.
Kirjoitus oli hulvaton ja ehkä aavistuksen provosoiva - tahallisesti vai tahattomasti, vaikea sanoa. Enemmän kuin ahdistusta, se aiheutti aamukahvipöydässä hihittelyä. Uskon myös, että pihamme siisteys on keskitasoa, jos verrokkina on samanmoiset, hektistä elämää viettävät lapsiperheet. Kuitenkin luterilais-pohjalaiseen luonteeseen jokin raapaisi naarmun, koska hihittelyn jälkeen ajattelin hetkisen: Nyt jumalauta äkkiä haravoimaan!
Nää biisit on pakko kuulla:
Stam1na: Tuomittu, Syyllinen
The Prodigy: Invaders Must Die
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti