Ihmisnahat värjätyt

Helosanin hajuun kyllästyy ennen pitkää. Tatuointien ottamiseen ei. Tänään viimeisteltiin uusin kuvani, puolen selän kokoinen riikinkukko. Tuska on ohi, kutina edessä, mutta voi taivas miten kaunis siitä tuli!

Ensimmäisen tatuointini otin vuonna 1999. Kovin persoonallisesti japanilaisen tai kiinalaisen (en tiedä kumman) symbolin oikeaan lapaan, jonka ainakin piti symbolisoida musiikkia. Kiva idea, huono toteutus. Ensimmäisen vuoden kuva oli ihan kiva ja tykkäsin siitä kovasti. Sitten syvälle isketty muste alkoi pikkuhiljaa muuttua epämääräiseksi, ja lopulta tuloksena oli tumma kolmio. Jo ennen kuvan tärveltymistä sain pienen aggressiokohtauksen kun näin Iltasanomissa kuvan Waldon tatuoinnista. Muistatteko Waldon? Sen suomalaisen ysäripoppitähdenlennon, Waldo's People? Sillä jätkällä oli sama kuvio kyynärvarressa. Olo ei tuntunut sen jälkeen enää kovin rockilta. Musiikki-symboli oli ajatuksena tärkeä, mutta jälki siis luvattoman surkeaa - kyseessä oli kuitenkin ihan oikea liike, missä kuva hakattiin. Jälkeenpäin olen kuullut, että kyseisen artistin kuvia on jouduttu yhdellä sun toisella parantelemaan tai peittelemään. Sapettaa tuollaiset ammattilaiset.

Muutama vuosi myöhemmin alaselkäni sai tribaalikuvion. Kuva oli kaunis. Ei sillä ole mitään syvempää tarinaa tai merkitystä. Se oli hieno, ja halusin sen.

Tästä pari vuotta eteenpäin mittani täyttyi rumasta waldomöykystä. Marssin ammattilaisen pakeille, kysyin mitä tehdään ja laitetaanko tällainen kuva. Laitettiin. Kukkaa ja köynnöstä. Noin vuoden päästä kukkaa vielä kasvatettiin vähän etupuolellenikin. Kuva oli kaunis. Ei sillä ole mitään syvempää tarinaa tai merkitystä. Se oli hieno, ja halusin sen. Oho, kirjoitinko tuon jo äsken?

Tuntuu, että kaikilla kuvilla pitäisi aina olla joku elämää suurempi merkitys. Ikään kuin ei riittäisi, että kuva on sellainen, mikä miellyttää omaa silmää. Amerikkalaiset reality-tattoo-show't ovat ehkä äärimmilleen viety esimerkki siitä, miten jokaisen kuvan takana on joku suuri saavutus, menetys, onnistuminen, henkilö... Eikä Kat von D:n studioon tarvitse ikinä jonottaa. Sinne voi mennä suoraan tiskille ja sanoa, että haluaisin selkääni kuolleen äitini naaman ja Kat mutrustaa huuliaan ja sanoo "Oh cool, just wait a minute and I'll draw it for u, oh cool, oh cool." Koko selän kokoinen äitivainaa hakataan ihoon yhdellä istumalla. Jänniä nuo amerikkalaiset. Porissa puolen selän kokoiseen riikinkukko raapustellaan kolmessa eri sessiossa ja aikaa jonotellaan useampi kuukausi. Oh cool!

Puolison nimeä en tatuoisi iholleni mistään hinnasta (tunne on molemminpuolinen). Lasteni nimiä voisin harkita, vaikka kupeittemme hedelmät ovat jo minuun jättäneetkin jälkensä. Oh cool, ne ovat kunniamerkkejä, eivät raskausarpia. Useampi vuosi sitten saunoessa tytöt katselivat tatuointejamme ja vanhempi kysyi: "Milloin niitä tatuointeja pitää ottaa ja saako sitten päättää millaisen tatuoinnin ottaa?" Asiaa selvennettyämme tyttö totesi, että otan kyllä sitten ihan jonkun pienen. Pienen vihreän herneen. Pikkusisko tuumasi haluavansa mandariinin. Jos sopiva aihe löytyy, herne ja mandariini saattavat joskus olla ihollani. Ja jos jompikumpi tytöistä vinkuu tatuointia alaikäisenä, aion todellakin muistuttaa siitä, mistä joskus on haaveiltu.

Nilkassani on S&M -symboli. En harrasta piiskoja. Merkitys löytyy kirjaimista, S on kuin nuottiavain ja M... on M. Kuten Metallica. Tai Miksu. Tai Mandariini. Tuo kuva sai tänään lisää väriä, pientä pinkkiä piristystä. Kuva on kaunis, ja sillä on merkitys.

Minulta on useampikin henkilö kysynyt uusimman tatuointini tarinaa. Miksi riikinkukko? No hitto, miksi ei? Riikinkukko on kaunis. Sillä on ruma ääni, joka muistuttaa naukuvaa kissaa. Naaraspuoliset riikinkukot näyttävät säälittäviltä. Vasta kuvan päätettyäni aloin katsella, mitä symboliikkaa riikinkukkoon liittyy, ja huomasin, että ihan helvetisti. Unisymboleiden ABC:n mukaan lintu symboloi ylpeyttä, rehentelyä, flirttailua ja kuolemanjälkeisen elämän iloa. Jaaha, no, allekirjoitettakoon jossain määrin. Yksi lähde kertoo riikinkukon merkitsevän rehellisyyttä ja sisäistä kauneutta, toinen puolestaan kärsivällisyyttä, optimismiä, kuolemattomuutta ja ja ja... Mitä enemmän aihetta tutkii, sitä enemmän olen vakuuttunut siitä, että minussa on paljon riikinkukkoa. Osa on minua, osa tavoiteminääni. Ota nyt siitäkin sitten selvää. Tuntuu vain, ettei kenellekään riitä selitykseksi: "minusta se on kaunis kuva".

Dark Art Tattoosta pois kävellessäni ulkona tuoksui vasta-ajettu nurmi, aurinko paistoi ja minä kannoin ilolla ja ylpeydellä uutta kuvaani. Symboliikkaa tai ei, jokainen kuva on minulle tärkeä ja rakas. "Mitä seuraavaksi?", kysyi duunikaverini. Vastasin, että harakka perseeseen.

We'll see. Oh cool!

Nää biisit on pakko kuulla:

Dropkick Murphys: Rose Tattoo

Stam1na: Arveton on Arvoton