Olen viime viikkoina keskustellut useampaankin otteeseen energiasta. En energiakentistä tai sähkömagnetismiin liittyvistä värähtelyistä, vaan siitä energiasta, mikä meissä jokaisessa on. Toisissa enemmän, toisissa vähemmän.
Tai no korjataan nyt sen verran, että en minä varsinaisesti ole keskustellut, vaan alleviivannut ja korostanut omaa mielipidettäni. Sitä teen nytkin.
Se ammattilaisten joukko, jonka parissa työskentelen, on usein kuullut puhuttavan energiasta puhelinasiakaspalvelun yhteydessä. Energian käsite asiakaspalvelussa on mielestäni jossain kohti kääntynyt itseään vastaan. Miksi? Koska energisyyttä on alettu pitää räiskyvyytenä, äänekkäänä nauruna, nopeutena ja seinille hyppimisenä. Kärjistettynä energian käsite on koettu liike-energiana.
Olen tullut siihen tulokseen, että energisyys tarkoittaa hohtoa silmissä ja omaa tunnetta siitä, että veri kiertää. Vaikka energisyys ei olisi silmiinpistävää, se on silti nähtävissä. Energisyys näkyy kiinnostuksena, ja kiinnostuneisuuden määrä näkyy. Fyysisesti pienenä ryhdin paranemisena, liikkeen vaihtona, heräämisenä. Kulmakarvojen kohoamisena. Hohtona silmissä. Ja toki joillakin kiinnostuneisuuden kohoaminen näkyy paljon selvemmin - ääni nousee, liike lisääntyy.
En tiedä montakaan ihmistä, joka ei sanoessaan "onpa energinen tyyppi" tarkoittaisi nimenomaan energisyydellä selkeästi ulospäin näkyvää energisyyttä, ja usein juuri liikkeen, puheen määrän, joskus höpötyksen volyyminkin ilmenemisenä. Kai se on ihan luonnollista. Kyllähän äkkiseltään hymyn määräkin tulkitaan sen perusteella, miltä hymy näyttää. Se, kenellä näkyy enemmän ikeniä, hymyilee enemmän. Joskus jopa on tulkittavissa tämän hymyn oikeammaksi. Kun loppujen lopuksi kyse on kuitenkin vain siitä, mitä tapahtuu silmissä.
Kaiken tämän energiainnostuksen minussa aiheutti ympärilläni olevat ihmiset. Viime viikkojen aikana olen nähnyt melko monet kirkkaat silmät. Enemmänkin haluaisin nähdä. Aina. Yhdetkin silmät, joissa ei näy säihke, tekevät minut jollain tavalla surulliseksi. Ja kuitenkin toiveikkaaksi siitä, että vaikkei hohto juuri nyt näy, on olemassa jokin asia, joka sielun peilin saa välkkymään. Tuottamaan energiaa.
Olen palannut muutaman vuoden jälkeen taas videoon, mikä kiteyttää kaksi tämän hetkistä intohimoani: Sen vanhan, mikä tämänkin blogin otsikosta näkyy eli musiikin. Ja uuden innostukseni, energian. Bonuksena videossa puhuva lenkkarimies on yksi vaikuttavimmista puhujista mitä tiedän. Jos haluat saada irti sen, mitä nyt kokonaisuudessaan ajan takaa, katso koko video. Jos haluat päästä suoraan siihen, mistä nyt kirjoitin, kelaa video kohtaan 17:30.
Benjamin Zander: On music and passion
Jotten loisi itsestäni totaalisen valaistunutta kuvaa, myönnän itsekin vetämään energian ja liike-energian välille erittäin vahvan yhtäläisyysmerkin. Kirjoitin taannoin eräässä Facebook-päivityksessäni, etten aina oikein voi ymmärtää ihmisiä, joille musiikki - etenkin lempibiisit ja livekeikat - aiheuta välitöntä tarvetta hypätä pöydälle ja riehua kuin viimeistä päivää.
Olen yrittänyt, mutta en vain aina voi ymmärtää. Periaatteessa ymmärrän, mutta oikeasti en.
Lopuksi vielä yksi niistä tuhansista biiseistä, joka saa silmäni hohtamaan ja liike-energian lisääntymään. Olkoon se samalla silmänpilkahdus bändille, joka hiljattain tuli tiensä päätökseen. Taisi olla aikakin.
Mötley Crüe: Kickstart My Heart
