Kesä

Niin vain viimetalven ikirouta suli ja yhtäkkiä huomaan istuvani keskellä vihreyttä kotiterassilla. Läppäri suoltaa Hardcore Superstarin uusinta julkaisua ja poskissa pistelee merenrannalla pusuja antanut aurinko. Hosuli-mukissa on tuoretta kahvia. Silmät meinaavat väkisin painua kiinni. Nautinnosta tai mistä lie.

Tänäaamuna Lumia ei pirissyt ja unta kertyi huikeat kymmenen tuntia. Koska aina pitää jostain tuntea huonoa omatuntoa, tänään aavistuksen verran väärältä tuntui lähteä salille koska ilma oli mitä upein. Turhaan - olo oli totaalisen euforinen urakan jälkeen. Kotiin tultuani naureskelin pihallemme pölähtäneelle pussyvagonille. Pojat lähti lentokentälle johonkin tapahtumaan, missä on hirveä meteli, paljon pakokaasua ja olutta. Kulkuväline näytti irstaalle ja oluen määrä yliampuvalle. Hetken harmitti, etten päässyt mukaan.

Pakokaasun sijaan päätimme kahden muun prinsessan kanssa mennä haistelemaan merta. Pakkasimme mukaan mansikoita (ulkomaisia, mutta yllättävän hyviä), tummia viinirypäleitä, kaksi minipussia sipsejä, karnevaalikeksejä ja kanasalaatin. Meri-Porissa, Kallossa, vanhan majakan juurella hyppelimme kallioilla ja ihmettelimme aaltoja. Vaikka olenkin sisämaakrapu, pystyn kyllä ymmärtämään, miksi meri on joillekin niin tärkeä. Kävipä mielessäni ajatus, että hitto kun olis vene. Ja hitto kun osais purjehtia. Prinsessamaisesti ajatuskulku eteni vielä siihen, että hitto kun olis niin paljon rahaa, että olis järjettömän suuri paatti ja palkattu kuski, hyvät bileet, musiikkia... Mutta mansikat, Pepsi Max ja kahden kikattavan tytön seura ei sekään tuntunut huonommalta vaihtoehdolta.

Päässäni soi Maija Vilkkumaan Kesä jo toista viikkoa, huolimatta siitä että kuuntelen ruotsalaista räkäistä ääntä. Se on kesäbiisi. Samoin kuin Boys of Summer. Ei se Don Henleyn alkuperäinen, vaan The Atariksen hienosti päivittämä versio.

Kuten talvi yllättää joka vuosi autoilijat, kesä yllätti tänäkin vuonna minut. Terassin kukkalaatikoissa on kuivuneita kanervia. Kun pää on suurimman osan ajasta ylihuomisessa tai toissapäiväisessä, ei ehdi huomata hiirenkorvia vaan havahtuu vasta, kun koivu on kokonaan vihreä. Liian harvoin tulee elettyä tätä hetkeä. Onneksi yöpöydän laatikossa odottaa Henkka Hyppösen "Raakana nautittu" ja Eckhart Tollen "Läsnäolon voima". Josko sitä joskus oppisi. Carpe diem, perkele, kohta on jo syksy.

Nää biisit on pakko kuulla:

Maija Vilkkumaa: Kesä

The Ataris: Boys of Summer