Pakkasta on joulukuun 12. päivä 12 astetta. Istuin autooni, yllättyneenä, vaikken oiken osaa sanoa miksi. Kyllähän minä tämän tiesin. Pala palalta pienemmäksi menneenä, ryhti pikkaisen kumarammassa vaikka mitä olisin yrittänyt. Kuulen sisälläni puheen "käyttäisit nyt niitä omia saatanan hienoja oppejasi". Mutta kun en minä osaa, enkä minä jaksa.
Lähes 14 vuoden työura, ja ensimmäinen F-koodilla varustettu sairauslomalappu kourassa. Nahkapenkki on kylmä ja lasit huurtuvat. Kaiken pitäisi olla kunnossa. Hyvä perhe, hyvä koti, hyvä työpaikka, hyvä työ. Ja silti ahdistaa.
Kyllä minä nukun hyvin. Ei ole mennyt ruokahalu. No se on hyvä, sanoo lääkäri. Minä nauran edelleen, joten olenko sittenkään riittävän masentunut? Jaksan keittää kahvia, käydä lenkilläkin silloin tällöin. Pelata lasten kanssa (nykyisin en mitään muuta haluaisi tehdäkään). Mutta pienikin vastoinkäyminen romahduttaa. Lamaannuttaa. En enää pääse eteenpäin vastoinkäymisistä. Ne jäävät kuin sinnikäs takku niskatukkaan.
Keskivaikea masennus ei ole sama kuin hulluus, sanoo lääkäri. No kai minä nyt sen tiedän (tiedänkö?). Nyt ei saa irtisanoutua, erota, myydä asuntoa tai tappaa itseään. Ensimmäistä ja kolmatta vaihtoehtoa olen kyllä miettinyt tosi paljon viime aikoina. Miten parisuhde voi, kysyy lääkäri. Hassua, en oikein ole jaksanut edes ajatella koko asiaa. Kun ei ole kriisiä, menee siis hyvin. Jos puolisolta kysyisi, hän varmaan sanoisi jotain ihan muuta. Minä olen mykkyröitynyt aalloittain ylitseni lyövään pahaan oloon. Siitäkin on huono omatunto. Kaikesta on huono omatunto.
Tämä viikko pitäisi olla kotona. Masennussaikulla. Tällaiselle kyllä yleensä jäävät sellaiset vähän ressukat, laiskanpulskeat, sellaiset jotka eivät vain tajua lopettaa murehtimasta asioita, joille ei mitään voi. Vähän sellaiset, tiedätkö, joilla ei ihan oo pakka kasassa. Nyt liityin heidän joukkoonsa.
Yritin löytää jonkun sopivan lainauksen netistä tähän olotilaan, mutta kaikki olivat niin pateettisia, että alkoi naurattaa. Ei tässä nyt sentään arkkua olla ostamassa. Sen sijaan biisillä, joka on pakko kuulla, on kieltämättä aika lapsellinen video, mutta biisinä se on jotain aivan käsittämättömän hienoa.
Ghost B.C.: Deus In Absentia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti