Rage against everything

Pahoittelut hiljaiselosta. Pään sisällä eikä sen ulkopuolellakaan ole ollut hiljaista, itse asiassa kaikkea muuta, mutta jonkinlainen kirjoittajan kuolema tässä pääsi yllättämään. Kirjoitettavaa varmaan olisi paljonkin, mutta ajatukset ovat välillä tukkaanikin enemmän takussa ja yhden lauseen kirjoitettua toinen ei suostu tulemaan näytölle.

Nukuin eilen 2 ½ tunnin päiväunet. Univelkaa ei ole, mutta ilmeisesti kroppani on kuitenkin ymmärtänyt sen, että lomaan on nyt kaksi päivää aikaa. Viime kesän loman pidin kolmessa jaksossa, ja jo syyskuussa tuntui siltä, ettei mitään lomaa ole koskaan ollutkaan. Viime kesä nyt oli muutenkin sanalla sanoen erikoinen.

Olen yrittänyt löytää elämääni harmoniaa, suvaitsevaisuutta, lämpöä ja iloa, mutta ei sitä kaikkeen mielikään taivu. Tällä hetkellä voisin kirjoittaa mailin mittaisen ärsyttävien asioiden listan. Mutta koska itse aina julistan nyrkki ojossa, miten turhista asioista ei saisi purnata, jätän nyt kertomatta sen, miten paljon sieppaa kerrankin ruuhkaisessa Porissa ajotaidottomat kuskit. En sano miten paljon ärsytti viikonloppuna jälleen Kuortaneen teinibemari-idiootit. Jääköön salaisuudeksi se, miten auton etupään vaimea kolina pyörittää silmissä euron merkkejä ja ärsytys lisääntyy. Auto pitäisi katsastaa viimeistään ylihuomenna. En todellakaan kehtaisi myöntää, että ylisosiaalisena ihmisenä viime aikoina on tullut outoja fiiliksiä siitä, etten jaksaisi jutella kenenkään kanssa. Pelottaisi kertoa, että olen harkinnut läppärini siirtämistä varastoon. (Ei ole ollut pokkaa. Ja tuskin varastosta johtamista voitaisiin kutsua edes etäisesti henkilöjohtamiseksi.)

En aio myöntää, miten
- revenneet farkut naurattivat ääneen mutta meinasin silti pillahtaa itkuun
- pieni juurikasvu tukassa ahdistaa ja kampaaja on vasta kuukauden kuluttua
- sekaisin vaatekaappini on
- oudolta ja väärältä tuntui maksaa uudesta passista melkein 60 euroa
- välillä tekisi mieli lyödä nyrkillä seinään, kunnes tajuaa miten naurettavalta se näyttäisi, miten tyhmältä nainen nyrkkejä heilutellessaan voi näyttää, ja miten ärsyttävää tämän tiedostaminen on

Enkä missään nimessä voisi ottaa vastuulleni huonon ja ärtyneen äidin taakkaa sanomalla, miten paljon ärsytystä ja aggressiota aiheuttaa katsoa jälkikasvun huoneisiin.

Tää peli on niin menetetty.
 
Mutta hei, kaksi päivää. Mä olen vaan nyt aika väsynyt.  Luotan siihen, ettei kohta enää ärsytä. Baltiasta saa halpoja kenkiä.

Nää biisit on pakko kuulla: 

Rage Against The Machine: Killing In The Name 

Diablo - Mimic 47